Wednesday, September 17, 2014

Sänkipellolla

Minun ei todellakaan ollut tarkoitus lähteä maanantaina tallille, mutta kun kaveri kyseli fb:ssa seuraa sänkipellolle, en tietenkään voinut vastustaa :)

Meinasin repiä hiukset päästäni miettiessäni, mistä saisin kyydin, kunnes välähti, että veljeni joskus mainitsi voivansa joku kerta lähteä mukaan. Hänellä on myös paljon parempi järkkäri kun itselläni ja hän osaa sitä myös käyttää (vrt. yleensä äitini kuvaa, ja puolet kuvista on hevosen jaloista tai sitten mun pää on jäänyt jonnekin matkan varrelle), joten hän voisi napata sen mukaan ja tulla pellonreunaan kuvaajaksi. Soitin sitten hänelle (kello jotain puoli kaksi) ja mitä ilmeisimminkin herätin hänet nukkumasta krapulaansa pois, kun keskustelu meni jotenkin näin:
"lähetkö mun kanssa tallille parin tunnin päästä?"
"...siis mihin?"
"tallille. voisit tulla samalla kuvaamaan hevosia."
"mitä ihmeen hevosia?"
"no hevosia, mennään sänkipellolle ratsastaa."
"siis mikä se on?"
"eli sopii, hyvä. Pystytkö ajaa? Käyks puol neljä?"
"siis sanotko vielä uudestaan? Mihin mä nyt lupauduin?"
"...Niko onks sulla krapula?"
"ehkä."

Mentiin tosiaan hyvän ystäväni Johannan ja hänen kilpurinsa Capun kanssa pellolle. Johanna on myös Possun omistaja, vaikka hän antaakin minun pitää sitä kuin omaani, ja hän omistaa meidän tallin. Pitäisi varmaankin tehdä jossain vaiheessa erikoispostaus Possusta, tallista ja tästä meidän sopimuksesta ja kaikesta, jos joku tätä lukee ja jos jotakuta joskus kiinnostaa. Kysymyksiä saa laittaa tulemaan, jos saisin vähän osviittaa että mitä kirjoittaa.

Sänkkärillä oon itse käynyt joskus toissasyksynä, ja Possu on ollut siellä aina aikamoisen kuuma, joten heitin sille päähän meksikolaiset suitset, joissa on olympiat ja lyhensin jalustimia varmuuden vuoksi reiällä. Pellolle on matkaa muutama sata metriä, ja se on noin 70x200 metriä iso.




Possu oli kauhean laiskan oloinen koko ajan ja käytti energiansa jalkojensa nostelemiseen ja kyttäämiseen, enkä saanut sitä keskittymään kuin ihan hetkittäin, laukassa se viiletti pää pilvissä ja laukka oli sellaista tikkaavaa, enkä saanut istuttua tarpeeksi tiiviisti satulaan saadakseni sitä pyöreäksi kuin muutaman askeleen kerrallaan. En tosiaan tiedä mikä siihen on iskenyt, kun laukka on ollut sillä aiemmin todella vahva askellaji ja nyt... No, se on lähinnä turhauttavin. Joka tapauksessa luovutin pian ja päätin antaa sen vain nauttia laakeasta pellosta, ja se heittelikin päätään ja laukkasi lopussa ihan innoissaan. Harmi kun ei paljoa laukkakuvia tullut, Capu meni samaan aikaan niin upeasti, että Niko kuvaili sitä. Itsestäni tuntui lopuksi, että en saanut tehtyä mitään, mutta Johannan mukaan sillä oli takapää ihan hiessä, joten kai se sitten jotain jumppaa sai :D oli ihan hauskaa, vaikka en ollutkaan kovin tyytyväinen siihen miten hevonen liikkui, mutta enemmän nää peltokerrat onkin sellaisia fiilistelyreissuja, eikä mitään pyhää yrjöä ole tarkoituskaan mennä.. ;)




Pelottava kameramies.




Capu
laukka huonoimmillaan.. no, on sillä kaula ainankin :)







 Tallilla talutin Possun kentälle ja suostuttelin veljeni vielä selkään (hän on joskus pienenä käynyt jonkun äkäisen ponin selässä ja se ei ollut mikään maailman mukavin kokemus) ja kyllä hän sinne sitten kiipesi, talutin hetken ja päästin sitten irti, ja hän ratsasti hetken itsekseen. Olin Possusta ylpeä, se ei ole mikään maailman paras aloittelijoiden ratsu herkkyytensä ja nopeiden liikkeidensä takia, mutta poika käyttäytyi mallikkaasti ja veli oli ihan innoissaan :D

Seuraavan kerran menenkin sitten vasta tänään, Menen uudestaan Ellun kanssa, Johanna lupasi hänelle Capua lainaksi. Viimeksi oli jo pilkkopimeää kun pääsin Possun selkään, joten siitä ei enää kuvia saanut, mutta nyt mennään jo joskus kahden aikaan, jotta pääsen heti päiväruokien jälkeen selkään.




takapään kautta, vai miten se meni..

Possu ja veli


Tuesday, September 16, 2014

viikonloppu

Lauantaina oltiin kymmenen jälkeen aamusta tallilla. Äitini lähti mukaan, sain hänet siis kesällä uskaltautumaan vihdoin ratsaille, ja nyt olen pyrkinyt pari kertaa viikossa opettamaan hänelle alkeita  yhdellä kaverin hevosista, joka on paljon tasaisempi ja anteeksiantavampi aloittelijoiden kanssa kuin Possu. Hän on myös innostunut opettelemaan järkkärillä kuvaamista, joten kaikki tämän postauksen kuvat (c)äiti. Anteeksiantakaa, taidot on vielä vähän hakusessa, olikohan kolmas kerta kun hän tuolla Canonilla kuvaili :D Asetuksien tarvii olla vielä automaattiset joten kun rajailin kuvia, osasta tuli vähän rakeisia.


pikku possu


 Äitini on nyt pari kuukautta ratsastellut (minä liinan päässä, kun hän ei halua mennä itsenäisesti) Capulla, ja viikko sitten hän uskalsi jopa hypätä Possun selkään kävelemään alkukäynnit. Suunnittelin jo etukäteen lauantaina pitäväni uudestaan hänelle tunnin tällä kertaa kokonaan Possulla, jotta ei tarvitsisi laittaa kahta hevosta vuorotellen kuntoon ja pois, halusin keskittyä Possuun ajan kanssa, kun nykyään tulee melkein aina kiire ja sitten poden syyllisyyttä loppuillan, kun en voi touhuta kaikessa rauhassa (Possu vihaa kiireellä hoitamista).

Saatiinkin olla ihan keskenämme, kun tallilla ei ollut muita. Hain Possun tarhasta, jossa se nuokkui kaverinsa kanssa auringossa ja näytti just siltä että mee pois, meikä ottaa arskaa :D
Possu ja tarhakaveri Henkka.







Harjailin sen tosi huolella, ruiskin selvitysainetta harjaan ja häntään ja erottelin jouhet käsin. Harjasin kaviot ja pesin ne. Takajalan turvotus oli onneksi melkein kokonaan laskenut, mutta jätin silti takasista vielä suojat pois kaiken varalta. Etujalkoihin pintelit ja putsit, varusteet niskaan ja kentälle.


Äitini meni ensin puolisen tuntia käyntihommia ja minä tulin narun päähän henkiseksi tueksi. Äitini on hieman epävarma vielä Possun selässä, kun se on niin paljon herkempi kuin Capu, ja reagoi pieniinkin painonmuutoksiin todella herkästi ja sen liikkeet on todella nopeita verrattuna Capun liikkeisiin. Pari kertaa hän sai Possun vahingossa peruuttamaan, kun hän jännittyi ja siirsi painoa eteen satulassa, ja tietysti hän jännittyi vain lisää, kun hevonen lähti taaksepäin ja nojasi siis vielä enemmän eteen... Heti, kun hän tajusi kuunnella minua, rentoutua ja siirtää painonsa keskelle satulaa, Possu pysähtyi. Pojan kanssa täytyy olla tarkkana, ettei itse koskaan hermostu selässä, kokemuksesta voi sanoa että siitä ei seuraa hyvää :D en sitä tosin viitsi äidilleni sanoa.

Menin sitten itse selkään ja tein taas parit sulut ja väistöt saadakseni possua kuulolle ja hieman korkeampaan muotoon sekä takajalat paremmin alle käynnissä. Keventelyjen jälkeen laukattiin muutama kierros molempiin suuntiin, joista oikea kierros oli jostain syystä taas tosi huono ja Possu jäykkänä kuin rautakanki. Siirsin käyntiin ja aloin tekemään laukannostoja niin, että keskiympyrällä nostin laukan, laukkasin varttiympyrän, siirtyminen käyntiin - käyntiä varttiympyrä, laukannosto - laukkaa varttiympyrä ja siirtyminen raviin - ravia varttiympyrä. Oikeassa kierroksessa nosti neljä kertaa putkeen väärän laukan ennen kuin sain sen nostamaan myötälaukan, ei ole muistaakseni aikaisemmin tehnyt niin. Tämän jälkeen kuitenkin alkoi laukka rullaamaan paremmin molempiin kierroksiin, pari ympyrää molempiin suuntiin ja olin tyytyväinen joten vaihdoin tehtävää.




















Ensimmäisestä kuvasta näkyy hyvin miten Possu meinaa tosi helposti nykyään roikkua ohjissa.


Seuraavaksi otin harjoitusravissa uralla molempiin suuntiin seuraavanlaisen harjoituksen: pitkillä sivulla ravia isolla askeleella eteen hieman pidemmässä muodossa, kulmiin pienet voltit, lyhyet sivut koottuna mutta sama tahti säilyy, kulmiin voltit. Keskityin siihen, että volteissa hevonen taipuu koko rungostaan ja työntää takapään kunnolla alleen. Aluksi Possu ei tajunnut yhtään, mitä halusin, mutta kyllä se jonkinverran loppua kohden parani. Välillä se tosin heilutti päätään ylösalas, mitä se ei ole tehnyt vuosiin, mutta pohkeella muistuttelin ja tuuppasin eteen joka kerta niin lopetti aika pian.
välillä joutui keventämään että sai hepanliikkumaan eteen..

oli aika raskas kädelle aluksi..




Lopuksi laukkaa vielä jonkin aikaa molempiin suuntiin, tarkoitus oli ottaa vain pari kierrosta irrottavaa rentoa laukkaa, mutta kun Possu tappeli tukea vastaan eikä suostunut pyöristymään eikä taipumaan niin työstin sit niin kauan että oli OK. Sit keventelin pois. Possu oli ihan hiessä, ja kun oli niin loistava keli niin pistin sen ulos kiinni ja kastelin kauttaaltaan sienellä ja menin tielle taluttelemaan siksi aikaa, että aurinko kuivaisi sen.

äitini ja Possu



Takaisin tullessa sain vielä loistoidean ja hyppäsin pelkän riimun kanssa takaisin selkään, kävelin hetken aikaa ympäri kenttää ja nautiskeltiin vaan auringosta ennen kuin heitin Possun tarhaan ja napsin muilta hevosilta loimet pois. Oli kaikenkaikkiaan ihan loistava päivä ja jäi ratsastuksestakin hyvä mieli.

Possu päätti pysähtyä rapsuttamaan mua
vähän pitää fiilistellä :)

Friday, September 12, 2014

Käyntityöskentelyä

Joo ei mennyt eilen suunnitelmat ihan putkeen, ei. Possu oli fiksuna poikana tarhakaverinsa kanssa jotain rallannut keskiviikkona tarhassa, ja polkaissut oikeaan takaseensa vuohiseen vekin. Sillä on aikaisemmin ko. jalassa ollut imppari ja ties mitä pientä ongelmaa, ja kun se turvotti ja vähän kuumotti, niin vuokraajamme oli keskiviikkona mennyt vain käyntityöskentelyä sen kanssa ja sen jälkeen kylmännyt jalkaa vesarissa. Eilen se oli edelleen lämmin ja turvoksissa, joten ajattelin jatkaa samalla linjalla, eli käyntityöskentelyksi meni.

Noh, mentiin tosiaan Ellun kanssa tallille, perillä oltiin joskus puoli kuuden aikaan. Ajattelin sitten, että kun oli aikaa siinä ihan kivasti, niin Ellu voisi ratsastaa ensin Ranen ja menisin sitten erikseen Possun selkään. Ellu ratsasteli Ranella tunnin verran, käyntiä ja ravia, väistätti takapäätä jotta hevonen suoristuisi ja taivutteli paljon. Jossain vaiheessa kenttä ruuhkautui, meidän kentällä ei yleensä koskaan mene kuin max. Kolme hevosta samaan aikaan (yleensä kaksi) ja yhtäkkiä siellä olikin sitten neljä hevosta, joten Ellu sitten pikkuhiljaa lopetteli. Tykkäsi kuulemma orista todella paljon ja olisi tosi kiva, jos Ellu alkaisi käymään mun kanssa useamminkin tallilla :) Kuvasin parivaljakkoa, mutta lisäilen me koneelle vasta myöhemmin, joten tähän väliin nopea esittely oripojasta:

Tässä vanha kuva Ranesta. Poika on tosiaan 11-vuotias lämminveriori, todella ratsumainen ja hieno hevonen :) Selässä omistaja Johanna.
Menin sitten Possun selkään, mutta olikin ilta pimennyt jo niin paljon, ettei Ellu saanut paljoa mitään fiksuja kuvia meistä. En siis ole vielä edes jaksanut edes katsoa kamerasta, mitä otoksia sinne tuli. Lisäilen myöhemmin, jos siellä on jotain käyttökelpoista.

Aloitin työskentelyn melkein heti, jos tehdään pelkästään käyntihommia niin Possu on parempi ratsastaa, jos sen ottaa alusta asti tuntumalle ja ratsastaa joka askeleen. Eli tehtiin aluksi taivutuksia siten, että joka kerta kun taivutin sisäohjasta, päästin ohjan melkein heti kokonaan löysäksi, jotta Possu joutui oikeasti kantamaan itse itsensä eikä se voinut ollenkaan roikkua ohjissa. Yllätyin, miten Possu tuli yhtäkkiä tosi hyvin kuulolle ihan jo pelkästään tuon harjoituksen avulla. Otin sitten isolla ympyrällä sulkutaivutusta ja välillä käänsin pituushalkaisijalle ja väistätin hevosen takaisin uralle, samalla vaihdoin aina suuntaa. Possu tuli tosi kevyeksi edestä, sai muistutella pohkeella, kun meinasi mennä koko ajan tyhjäksi edestä. Pari napautusta raipalla pohkeen taakse, ja takajalat oli sen jälkeen tosi hyvin alla ja selkä nousi hienosti mukaan.

Ratsastin sitten neliönmuotoista uraa aina väistättäen takapäätä kulmissa, koska Possu helposti oikoo kulmat ja puskee lapa edellä. Muutaman kerran jälkeen kokeilin ratsastaa kulmat normaalisti kääntäen istunnalla ja ulkopohkella ja kevyesti taivuttamalla, niin oli oikein hienosti kuulolla eikä yrittänyt pullauttaa lapaa ulos yhtään :) Lopuksi toimi hienosti pelkällä painolla, kuumui vain aika paljon, niin kuin se yleensä tekee, kun joutuu oikeasti hommiin (Possu on puoliksi arabialainen täysiverinen, se kerää helposti sellaista häntä tötterölle-virtaa työskentelyssä). Poika rupesi selkeästi väsymään, joten lopetin, kun oli niin hyvä.

Possu lähdössä ensimmäisiin koulukisoihinsa keväällä 2008. Itse tuolla takana sitä pitelemässä. Tämmöinen hieno mies :)

Tallissa heitin Possun karsinaan, kun hevosten heinät oli käytävällä niin, etten saanut heppaa käytävälle kiinni. Riisuin pojan ja yllätyin tosi iloisesti, kun se oli hionnut niskasta, kaulasta, jalkojen välistä ja pitkälle selkään asti se oli aika vaahdossa jopa. Joutui siis oikeasti hommiin, en vain kuvitellut teettäväni sillä töitä :D Heitin fleecen sille päälle ja vein vesariin, jossa tutkin sen jalan. Oli liikunnalla jo turvotus laskenut aikalailla, mutta jalka oli edelleen jonkinverran lämmin, niin letkutin sitä sitten reilut kymmenen minuuttia ennen kuin kuivasin sen ja heitin karsinaan. Haettiin Ellun kanssa vielä loput hevoset sisään tarhoista ja lähdettiin kotiin päin.




Thursday, September 11, 2014

Suunnittelua

Pahin tapani ratsastaessa on ehkä ollut se, että en aina (läheskään) jaksa suunnitella etukäteen, että mitä teen ja mikä on tavoitteeni. Loppupeleissä jämähdän aivan liikaa uralle ja koko treenistä tulee vähän sellaista avutonta sähläämistä. Olen nyt yrittänyt kiinnittää siihen huomiota, jotta saisin Possusta taas sellaisen helpon ja mukavan ratsastaa, eteenpäinpyrkivyyttä ja herkkyyttä takaisin, koska poikaa on ollut aina ilo ratsastaa, ja nyt pari kuukautta on ollut vaikeaa kaivaa sille taas se into työskentelyyn, joka sillä on aina ennen ollut.
Possu ja minä, vanha kuva kesältä 2008.

 Olen siis ollut poissa kuvioista melkein kolme vuotta, sinä aikana käynyt vain muutaman kerran tallilla. Enkä nyt sano, että se mun poissaolosta johtuu, että poika on huono ratsastaa, lähinnä siitä varmaan, kun omistajalla ei ole ollut itse aikaa kauheasti käydä kyydissä, eikä ole ollut oikein ketään poikaa tuuppaamassa, joka oikeasti tietäisi, miltä tuntuu, kun Possu liikkuu HYVIN. Enkä mä itsekään sillä aikaisemmin tehnyt paljoa muuta kuin hönöillyt, mutta silloin mulla oli ympärillä ihmisiä, jotka kävivät sitten selässä tekemässä kunnolla töitä ja neuvomassa minua, joten se ei päässyt missään vaiheessa menemään huonommaksi.

  Ajokortin puuttuminen on  tosiaan ollut isoin ongelma, miksi en ole käynyt tallilla, mutta kärsin myös masennuksesta välissä ja motivaatio kaikkeen katosi, en yksinkertaisesti jaksanut vaivata ketään kysymällä kyytiä. Sitten viime vuoden toukokuussa sain kuulla olevani raskaana. Tuon jälkeen kävin muutaman kerran Possun selässä, mutta sitten miehelleni iski suojeluvietti, eikä hän suostunut enää päästämään minua tallille, kun tiesi, etten olisi pysynyt poissa selästä kuitenkaan :) nyt olen muutaman kuukauden taas käynyt säännöllisesti, tosin vain kahdesti viikossa, eli paljon vähemmän kuin haluaisin, mutta arki puolivuotiaan tytön, miehen ja kolmen koiran kanssa ei anna tällä hetkellä paljoa enempää periksi. Toiveissa olisi nostaa käynnit kolmeen-neljään kertaan viikossa, mutta ennen ajokortin saamista se ei ole mahdollista.

Possu jää herkästi oikeassa kierroksessa roikkumaan ulko-ohjaan ja samalla selkä ja moottori putoaa pois pelistä. Tässä kuvassa sen jäykkyyden huomaa, kuva otettu torstaina.

Ajauduinpa sivuraiteille :D Tosiaan ajattelin nyt kokeilla tässä suunnitella tämän päivän treenin valmiiksi, josko selkeä suunnitelma parantaisi suoritustakin. Possu on tosiaan mennyt jonkinverran taaksepäin poissaollessani, laukka varsinkin on huonontunut melko paljon. Tänään suunnitelmissa olisi siis aloittaa voiman kerääminen takapäähän ja selkään, sekä saada laukka suoraksi ja hevonen pohkeen eteen ja kantamaan itsensä. Perusjuttuja siis. Tämän kaiken ajattelin saavuttaa tekemällä alkuun paljon nopeita siirtymisiä, mahdollisimman pienillä avuilla, laukkasiirtymisiin keskittyen. Eli laukannosto, muutama askel laukkaa, pehmeä siirtyminen joko raviin tai käyntiin, muutama askel, taas laukannosto, ja tätä jatketaan. Laukannostoilla saa sekä takapäähän voimaa mutta se myös parantaa laukan laatua, kun ensimmäiset laukka-askeleet ovat hevosella yleensä ne parhaat. Tavoite on pitää hevonen koko ajan aktiivisena, pehmeänä suusta ja kuulolla avuille, ja itse on pakko olla koko ajan keskittynyt, kun siirtymiset tulevat niin nopeasti. Puolipidäte, siityminen, eteen, puolipidäte, siirtyminen, eteen. Istunta tiiviinä ja käsi pehmeänä.
Sitten ajattelin tehdä muutaman kokoavan harjoituksen, eli avoja ja sulkuja kaikissa askellajeissa. Tavoitteena lopuksi, että hevonen kevyt ja molemmilla hyvä mieli.

Kaverini Elisa tulee tänään mukaan. Herrasmiessopimus, hän tulee meille omalla autolla, vaihdetaan tässä mun autoon ja ajetaan sillä Hyvinkäälle. Saan kuskin ja kuvaajan, Ellu pääsee ratsastelemaan kaverin oripoikaa ilmaiseksi, kysäisin sille hepan heti kun tiesin, että se tulee mukaan. Pistän huomenna kuvia ja postausta, että millainen Possu oli, ja varmaan pari kuvaa Ellusta ja Ranesta. Tullaan niin myöhään takaisin, että sitten vaan äkkiä koirien lenkitys ja nukkumaan :)


Monday, September 8, 2014

Kohti kisoja.

Nyt loppui päämäärätön hölkkääminen pitkin kenttää. Tästä alkaa minun ja Possun yhteinen kehitys ja taival kohti koulukisoja ja toivottavasti mainetta ja kunniaa (kisakuntoon 2049). Viisi vuotta vain hönöiltiin ja nyt lapsen pyöräyttämisen jälkeen on iskenyt vihdoin sellainen kipinä, että  tahtoisi itselleen ja tuolle ihanalle puokkiruunalle tavoitteitakin. Siksi nyt tuntuu luonnolliselta aloittaa bloggaaminenkin, saa dokumentoitua meidän kehitystä kätevästi :) Toivottavasti opin tällä matkalla itsekin paljon.