Sunday, November 30, 2014

Kun tyhmä vihdoin tajuaa - eli istunnan taikaa

etukeno, olkapäät edessä, kädet suorana, varpaat ulos, jäykkä ja selätön hevonen.
29.11.14 suora selkä, paino istuinluiden päällä, rento ja paljon ryhdikkäämpi hevonen.

 Istunta on ratsastajan ikuisuusprojekti, eikö niin sanota?

Viimeisen viikon aikana olen tajunnut niin paljon asioita ratsastukseni suhteen, että ihan hirvittää. Viime viikon perjantaina oli Miljan valmennus, jolloin vihdoin tajusin, miksi Possu tuntuu niin kovalle suusta. No ehkä siksi, että jään itse kiinni niihin perkeleen ohjiin ja unohdan liikutella kuolainta. Tajuttuani sen sain Possun rennommaksi kuin koskaan aikaisemmin tunnilla. Siitä se sitten lähti.

Torstaina Capun selässä löysin vahingossa hetkellisesti istuinluuni. Kadotin ne kuitenkin melkein saman tien. Possun kanssa löysin ne taas ja se tuntuikin jotenkin paremmalta kuin aikaisemmin, mutten tajunnut oikeastaan täysin että miksi.

Perjantaina Ranen kanssa tajusin, miten lonkat avataan. Kenttä kuitenkin ruuhkautui ennen kuin ehdin asiaa sen enempää miettiä, ja asia jäi vähän sikseen.

Eilen koin sitten lopulta niin täydellisen maailmanmullistuksen istunnan suhteen, etten olisi edes uskonut todeksi. Vuodesta toiseen olen taistellut samojen ongelmien äärellä: kädet eivät pysy alhaalla, ulkokäsi ei pysy paikallaan. Miten se kantapää saadaan pysymään siellä alhaalla ja varpaat eteenpäin? Entäs ne olkapäät sitten, miten ne olisi tarkoitus pitää takana ja selkä suorassa, kun hevonen painaa kädelle? Minähän istun ryhdikkäästi, miten niin selkäni on kaarella? Miten voin joustaa ristiselälläni ja silti istua ryhdikkäästi? Lonkat auki miten? Ja kyllähän minä istun ahterillani, mutta siitä huolimatta tuntuu, että toosa on ruvella jokaisen ratsastuskerran jälkeen... Se on kuulemma lopulta hyvin yksinkertaista, mutta koko käsitteen "rento mutta jäntevä istunta" on pakko olla myytti. Miljoonaa asiaa pitää ajatella samaan aikaan ja yksikään niistä ei ota onnistuakseen. Yhtä lihasta pitää jännittää ja toisella joustaa. Ei pysty, ei kykene.

Eilen se lopulta iski; ymmärrys siitä, miten istua niiden legendaaristen istuinluiden päällä, mikä on suora selkä, miten kädet pidetään kylkiä vasten. Voisi sanoa, että lamppu syttyi, mutta se olisi varmasti vähättelyä. Valonheitin tai vaikkapa majakka voisi tarkemmin kuvailla asiaa. Mitä ihmettä minulle onkaan yritetty ties kuinka monen ihmisen ja hevosen voimin sanoa, miten en ole tajunnut tätä aikaisemmin! Nyt ymmärrän vihdoin myös, mistä Milja aina höpisee, kun hän sanoo, että selkärangan kuuluu muodostaa loiva S - no niin tietysti kuuluu. En vain ole tajunnut, mitä se tarkoittaa. Suurin ahaa-elämys, joka johti tähän koko valaistumiseen, oli kuitenkin Johannan huutama "LONKKALUUT YLÖS, LONKAT AUKI" joka päivä viime viikolla. Sen avulla vihdoin ymmärsin, miten olla rento ja silti ryhdikäs. Ihme idiootti kai minäkin olen, mutta tämä on varmaan se asia, jonka kanssa kaikki ratsastajat pahiten painivat jossain vaiheessa, ja NYT tuntuu, että olen vihdoin oikeasti ottanut sellaisen harppauksen, että oksat pois.

Miten tämä ahaa-elämys sitten vaikutti hevoseen? Se rentoutui ja tuli ohjan ja pohkeen väliin tavalla, jota en ole aikaisemmin edes osannut kuvitella. Se kokosi itsensä lähespä automaattisesti, koska kun vihdoin sain lonkkani auki, sain istuttua syvälle satulaan ja pidettyä pohkeen hiljaa ja lähellä hevosta. Kun sain alakroppani oikein satulaan, yläkroppa seurasi melkeinpä automaattisesti perässä ja hups - Possu ei ollutkaan yhtäkkiä enää kova suusta. Se ei myöskään hidastanut vauhtia kokoamisasteesta huolimatta niin kuin aiemmin, koska ha, enpäs enää jarruttanut istunnalla. Mikä ketjureaktio! Aivan sanoinkuvaamaton fiilis. Ja sanoinkuvaamattoman huojentunut hevonen, aivan selkeästi olen jarruttanut sen menoa aivan kamalasti edes sitä itse tajuamattani.

Muutama viikko sitten kokemani aallonpohja sai tämän koko jutun aikaan. Pakko käydä näköjään välillä pohjalla, jotta pystyy muuttumaan ja kehittymään. Se antoi minulle sen päättäväisyyden ja halun onnistua ja muuttaa paljon asioita itsessäni ja siten mahdollisti sen, että lopulta onnistuin ja tajusin ihan itse, mitä olen tehnyt oikeasti väärin ja mitä täytyy tehdä erilailla. Näitä tulee ja niistä oppii. Se on elämää se.

Tuesday, November 25, 2014

Päivitystä

Hyvään saumaan sattui tällainen pitkä postaustauko, joten kaikki nyt varmasti luulee, että jätin sen edellisen vuodatuksen jälkeen leikin kesken :D Niin asia ei kuitenkaan ole, päinvastoin. Parina viikkona olen saanut käytyä tallilla tosi paljon kiitos Johannan, joka on jaksanut napata mua kyytiin arkipäivisin. Pitkät päivät tallilla ja kuumeinen lapsi kotona on syy siihen, etten ole pahemmin jaksanut täällä pyöriä, ja kun illat on jo pilkkopimeitä kun tallille pääsee, ei ole mitään uutta kuvamateriaaliakaan tänne heittää.

Pari viime viikkoa olen tosiaan autellut Johannaa hevosten liikutuksessa neljänä päivänä viikossa, meillä kun on vuokraajapula tällä hetkellä. Lyhyesti summattuna:

Ma 10.11. Possu & Capu
Ke 12.11. Possu & Roxy
Pe 14.11. Capu
La 15.11. Possu & Capu

Ti 18.11. Capu
Ke 19.11. Possu
Pe 21.11. Possu, Miljan valmennus

Nyt kun ollaan Capun kanssa tehty lyhyen ajan sisällä aika paljon hommia, siitä on tullut kiva kakkosratsu Possun oheen. On ollut tosi valaisevaa ratsastaa eri hevosilla, kun jokaisella niistä on eri asiat, joiden kanssa pitää olla tarkkana ratsastaessa. Capu on ollut loistava muistutus siitä, miten paljon oikeasti laiskottelenkaan Possun selässä ollessani. Possun kanssa ei haittaa, vaikka hetkittäin vain matkustaisi ja pohtisi jotain ihan muuta, mutta jos Capun selässä keskittyminen herpaantuu puoleksi sekunniksikaan, paketti leviää samantien. Olen saanut tosi hyviä eväitä omaan ratsastukseeni ja paljon pohdittavaa. Olen myös alkanut treenata kovasti taas kotonakin, koska damn, mun lihaskunto on ihan kamala.

 Possulla on jalkojen kanssa ollut ongelmia nyt, joten tällä viikolla otetaan taas rauhallisesti ja kävellään. Itse en pääse tallille taas ennen torstaita, jolloin menen Johannan kanssa pitkästä aikaa tekemään aamutallin.

Kävin lauantaina Hööksistä ostamassa uudet ohjat, kun en ole ollut sinut entisten kanssa. Testasin varmaan koko valikoiman läpi, mutta lopulta iskin silmäni Claridge Housen kumiohjiin, joita myyjäkin suositteli kovasti. Ensituntuma oli tosi hyvä, mutta ne nyt odottaa vielä varsinaista testausta tuolla kassissa. Kun olen saanut ne kunnolla testattua, tulee niistä joku esittely/arvostelu.

Että sellasta. Alkaa häiritsemään tämä kuvien puute, toivottavasti torstaina ehtisi kuvailemaankin, mitä nyt neljältä hevoselta ehditään.

Thursday, November 6, 2014

Turhautumispurkaus

Tänään tallille ensimmäistä ja viimeistä kertaa tällä viikolla. Olen kertonut, miten silloin alussa jo kesällä huomasin, kuinka kehno Possu oli ratsastaa verrattuna sen nuoruusvuosiin. Se on siitä asti pikkuhiljaa huonontunut, välissä on ollut ihan kivojakin päiviä ja kertoja ja yksi tosi hyväkin viikko sen jälkeen, kun Pia kävi Possun selässä reilu kuukausi sittem. Viimeiset pari ratsastuskertaa on kutenkin ollut sellaista tahtojen taistoa, että olen ollut paremmalla tuulella ennen ratsastusta kuin sen jälkeen, mikä on aivan uutta minulle. Possun kanssa työskentely on aina ollut minulle henkireikä ja se on aikaisemmin ollut sellainen hyvän tuulen ratsu, jonka kanssa on kiva harrastaa ja kehittää itseään. Se olisikin minulle tärkeää varsinkin nyt, kun käyn niin harvoin, että panokseni ei yksinkertaisesti riitä hepan eteenpäin viemiseen. Kuitenkin nyt, ihan ensimmäistä kertaa, olen aivan hukassa koko hepan kanssa.

Viime viikon maanantaina Johanna kävi läpiratsastamassa Possun ensimmäistä kertaa vähään aikaan. Palaute sen jälkeen oli aikalailla mitä olin itsekin huomannut viime aikoina: hevonen ei kanna itseään, ei käytä selkäänsä, ei kuuntele pohjetta eikä hyväksy minkäännäköisiä puolipidätteitä. Laukka on melkeinpä nelitahtista eikä hevonen kulje eteenpäin eikä millään tavalla rehellisesti. Juu, tiedän. En vain tiedä, mistä se johtuu.

Olen pohtinut tietysti paljon sitä, että mitä jos se johtuu minusta. Olenko tehnyt Possun kanssa jotain niin perusteellisesti väärin, että se on minun takiani noin totaalisen paska. En tietääkseni ole tehnyt mitään erilailla, kuin aikaisemminkaan. Istuntani on nykyään paljon parempi, yritän joka kerta kiinnittää entistä enemmän huomiota käsiini ja tasaiseen tuntumaan ja pitää ulko-ohjan kädessä, jalkani pysyvät paremmin paikoillaan ja katson jopa eteeni enkä korviin.. Mitäköhän vielä. No ponttini on, että olen mielestäni parempi ratsastaja kuin kolme vuotta sitten. Tärkein kehitys on tapahtunut henkisellä tasolla: ajattelen ja toimin hevosen selässä kypsemmim kuin aikaisemmin. Toimin ajatuksella, että me olemme yhtä, kumppanit. Olemme aina olleet, mutta nyt ehkä tajuan sen merkityksen vielä syvemmällä tasolla. Silti Possu menee hitaasti mutta varmasti huonommaksi eikä minulla ole minkään valtakunnan käryä miksi. Huoh :(

Pakko tulla siihen tulokseen, että se ei johdu minusta. Käyn niin harvoin, että se ei vain voi vaikuttaa näin valtavasti, ihan sama mitä siellä tekisin. Tämä oivallus turhauttaa minua vielä enemmän, koska silloin en asiaa myöskään pysty itse korjaamaan. Lopputulos? Motivaationi on tällä hetkellä jossain timbuktussa. Tappelin Possun kanssa lauantaina yli tunnin saadakseni pelkästään ulko-ohjan läpi. Juu, se oli kiva viimeiset kaksi minuuttia, mutta tiedän, että se oli pitkällä tähtäimellä hyödytöntä ja se jos mikä turhauttaa niin pirusti. Mitä hyötyä siitä on, että minä käyn tallilla ja tappelen elämäni hevosen kanssa joka kerta samoista asioista, vain tapellakseni hieman enemmän seuraavalla kerralla? Kun kerran käyn niin harvoin, haluaisin nauttia ajastani Possun kanssa, mutta en toisaalta pysty vain hymyilemään selässä, kun hevonen tuntuu aivan kauhealta.

Tänään en tee mitään. Yritän keksiä jotain kivaa. En tiedä jaksanko mennä edes selkään. Voi kun olisi maastoja, jossa voisi käydä vain pitkällä narukävelyllä tai jotain. Vituttaa. Ahdistaa. Pelottaa. Pelottaa ihan kauheasti, että jaksanko kohta enää edes yrittää, kun ei se hyödytä. Minun panokseni kun ei vain ihan kauheasti loppupeleissä paina.


Friday, October 24, 2014

Viikko ilman hevostelua

On todella tyhjä tunne, kun en ole käynyt tallilla sitten viime valmennuksen. Sen jälkeen, kun taas aloin kesällä Possun kanssa touhuamaan, olen käynyt joka viikko kahdesti, ja sekin on minusta todella vähän, varmaan pitäisi päästä treenaamaan vähintään viidesti, jotta olisin tilanteeseen tyytyväinen... Se ei kuitenkaan ole tällä hetkellä eikä vielä pitkään aikaan mahdollista. No, tällä viikolla olen sitten yrittänyt keskittyä perheeseen, ollut koirien kanssa, siivonnut jo hieman joulua varten ja iloinnut vauvan kehitysaskelista - miestä tietenkään laiminlyömättä :)

Torstaina minun piti mennä ratsastamaan, mutta päätäni vihloi jo edellisiltana omituisesti, kuin joku olisi tökkinyt veitsellä silmän taakse. Aamulla se ei ollut helpottanut yhtään joten oli pakko perua, kun välistä tuntui, että maailma pimenee. Harmitti aivan älyttömästi, mutta en olisi uskaltanut kiivetä selkään ja tiedän, että tein oikein, vaikka se nyt loppujen lopuksi taisi ollakin pelkästä lihasjumista johtuvaa kipua.

Huomenna sitten vihdoin aamusta tallille! Soiteltiin eilen Johannan kanssa ja kenttä on kuulemma umpijäässä ja Possukin pitäisi klipata ennen kunnon pakkasia, jotta se ei hikoisi niin perkeleesti töissä, joten katsotaan, mitä tehdään. Ajattelin ehkä käydä maastoilemassa hetken ja työstää kentällä sitten käyntihommia ilman satulaa. Tehdä jotain kivaa :) Katsotaan, saanko äitinikin uskaltautumaan Capun selkään ilman satulaa. Aina täytyy yrittää.

Monday, October 20, 2014

Kouluvalmennuspostaus

Eli perjantain valkka siirtyi niin myöhäiseksi (mun vuoro olisi ollut vasta klo 20:30) että olisin ollut kotona vasta yhdentoista aikaan, joten peruin sen ja sain onneksi siirrettyä sen lauantaiksi. Possu on ollut nyt niin hyvä, etten malttanut odottaa pääseväni esittelemään Miljalle uudestisyntynyttä ratsuani!

Tarkoitus oli hakea myös tallille mennessä postista se uusi kouluhuopa, josta kirjoittelin, mutta aikataulut meni vähän mönkään, joten sain sen vasta tänään.. Ja se on iiihana :D Sopii Possun oransseihin pinteleihin kuin nakutettu, sen takia tämän ostinkin. Tämmöinen siis, Saksasta :)

Kerbl Brescia <3

Päästiin tallille viiden maissa ja hain Possun suoraan sisään. Harjailtiin se Tonin kanssa yhdessä (mulla on operaatio tehdään Tonista heppatyttö menossa ;)) ja pistin Possulle kamat päälle. Siinä oli sitten ihan hyvin aikaa ennen tunnin alkua, joten päästin Tonin hetkeksi käppäilemään Possulla. Ne käveli siinä hetken keskenään ja hyvin meni :)




Hymyä huuleen :D



Sen jälkeen kiipesin itse selkään ja aloin verkkaamaan käynnissä ja hiukan ravissa. Meidän kenttä on heti tallin takana, pitkän sivun myötäisesti, ja puolet kentästä on aikalailla varjossa koko päivän, niin puolet kentästä oli ihan jäässä :( Otin kuitenkin sillä toisella puolikkaalla ravia pitkän sivun aina eteen ja loput sivut reipasta käyntiä ja taivuttelin siinä. Harmikseni heppa ei tuntunutkaan enään niin mahtavalta kuin parina viime kertana, mutta olin silti optimistinen.

alkukäppäilyä



Tunnin teemana oli siirtymiset ja tarkkuus teiden ratsastamisessa. Aloitettiin Possulle vaikeampaan vasempaan kierrokseen käynnissä niin, että jäätiin kulmaan ratsastamaan n. 12m volttia, hevonen ei saanut mennä kentän jäiselle puolelle vaan piti kääntää aina ennen sitä. Käynnin piti olla aktiivista ja hevosen kääntyä ulkoavuista. Hetken päästä siirryttiin harjoitusraviin tekemään samaa, ja pian Milja lisäsi vaikeusastetta niin, että piti ratsastaa kahdeksikkoa, pitää molemmat voltit saman kokoisina ja keskellä siirtyä käyntiin, suoristaa hevonen kahden käyntiaskeleen aikana ja siirtyä taas raviin. Kuvat on huonoja anteeksi, oli jo ihan pilkkopimeää ja Toni kuvailee kanssa automaattiasetuksilla niin ei jäänyt kauheasti muokkaamiselle varaa..



tumma puoli on sulaa, vaalea aivan jäässä..


No tuo sujui ihan hyvin, ravi jäi välillä laahaamaan mutta Miljan aktiivinen maiskuttelu kentän laidalla korjasi sen ;) Milja joutui myös vääntämään rautalangasta ennen kuin tajusin missä kohtaa siirtyminen piti tehdä, kun tein liian myöhään ties kuinka monta kertaa, palikka kun olen. Heti kun tajusin jutun juonen alkoi menemään todella hyvin, joten vaihdettiin tehtävää sen verran, että laukkaa voltti - ravia kaksi askelta - laukkaa toiseen suuntaan voltti.

Vasen kierros tuotti hankaluuksia, kun Possu päätti olla kuuntelematta ulkopojetta ja yritti ryöstää kentän jäiselle puolelle. Otin raipan ulkokäteen ja napautin pari kertaa aina kaarteessa lavalle samaan aikaan kun naputin pohkeella, ja heti kun Possu tajusi, että oli pakko kääntyä, se muuttui taas tosi kivaksi. Oma istuntani vain on aivan kamala ja pitäisi istua aivan takaarella jotta Possun laukan saa kunnolla rullaamaan, mutta en meinaa pysyä siellä (pikaliimaa ostoslistalle, syytän tästä pientä peppuani), joten ravissa korjailin aina istuntaani ja askelia tuli alkuun muuuutama kahden sijasta... :D Loppua kohden kuitenkin oli hanuri sen verran hikinen, että pysyin paikoillani ja tehtäväkin alkoi sujumaan ja pystyin keskittymään kunnolla hepan suoristamiseen volttien välissä.

 Saatiin muutamat hienot suoristukset ja nostot ja kivaa laukkaa ja näiden myötä myös kehuja. Oli tosi kiva tunti ja Milja on kyllä hyvä keskittymään juuri niihin ratsastajan heikkoihin kohtiin, koin taas sellaisen kasan ahaa-elämyksiä, että oksat pois. Jäähdyttelin nopeasti, kun oltiin molemmat niin hikisiä, että alkoi kylmä hiipimään. Possu oli niin hellyyttävän näköinen ajatushikensä kanssa :) Riisuin Possun ja puin sille kaulakappaleellisen kuivatusliimen päälle siksi aikaa, kun hoidettiin sen säteet vesarissa. Possulla on vej ja otj säteet tosi huonossa hapessa näin märillä keleillä.

ajatushiki :D



kaula, niska, vatsa, satulan kohta ja takalisto aivan hiessä... :D mulla myös.

















Toni nappasi ihan lopusta videopätkänkin, viimeinen kahdeksikko + loppukevennykset tallentui siis nauhalle. Possu oli vaan jo niin kuollut (ratsastajahan ei siis yhtään tietenkään), että oli työn ja tuskan takana saada hevosta enää ravaamaan askeltakaan :D lisäilen sen tähän loppuun heti, kun saan sen.. Julkaisen tämän kuitenkin jo, ettei liiaksi veny taas postailu.





Saturday, October 18, 2014

Ruokintapostaus

Ajattelin kertoa tässä postauksessa hieman, että mitä Possu tällä hetkellä oikein syö ja miksi.

Ennen kuin Possu tuli elämääni en ollut koskaan tullut ajatelleeksi, miten monimutkaista hevosen ruokinnan suunnittelu on ja miten laajalti siihen löytyy erilaisia vaihtoehtoja ihan perus kaurasta erilaisiin täydennysrehuihin, vitamiinivalmisteisiin, valkuaisvalmisteisiin, öljyihin ja jauheisiin... Vaihtoehtoja tuntuu löytyvän loputtomiin ja niistä pitäisi saada mietittyä hevoselle oikea ruokavalio.. Ja minä kun olin aina luullut, että hepat elää heinällä ja porkkanoilla! ;)

Harrastehevosen ruokintaa suunnitellessa otetaan yleensä huomioon hevosen ikä, paino ja työn raskaus, mutta osaltaan myös hevosen tyyppi (esim. Capu-ruuna ja Rane-ori on aika samankokoisia ja -ikäisiä, eikä niiden liikunnanmäärässä ole mitään dramaattisia eroja, mutta puoliverinen Capu saa paljon vähemmän ruokaa, koska on parempi rehunkäyttäjä joten lihoo helposti, Rane taas lv-ori ja pitää itsensä hoikkana.) kuitenkin isona osana ruokintaa suunnitellessa kannattaa pitää ihan maalaisjärki :)

 Possu on 12, se painaa noin 460 kg ja on aika peruskäytöllä, pyrkimys on, että se liikkuu 6-7 päivänä viikossa joista pari-kolme kevyempää päivää ja muut sitten aika kunnolla ja koulupainotteisesti. Itse pyrin treenaamaan kunnolla ne pari-kolne päivää kun käyn, ja noin kerran viikossa Possu käy valmennuksessa joko minun tai vuokraajan kanssa. Possullakin on jonkincerran taipumusta lihomiseen ja tarkoitus onkin pitää se sporttisena ja saada ehkä hiukan jopa laihtumaan.

Johanna antoi seuraavanlaisen neuvon, kun keskusteltiin ruokinnasta:
"Liialla ruokinnalla aiheutetaan helposti metabolinen oireyhtymä joka on vaarallinen, sokerit heinässä ja väkirehussa täytyy olla balanssissa.
Jos syöttää öljypitoista ruokaa on huolehdittava että taaskaan hevonen ei liho. Öljy on myös hitaasti vapautuvaa energiaa."

Possu syö siis tällä hetkellä heinän lisäksi aamulla ja illalla mössöä, johon tulee:
-Pellavaa (vatsan ja karvan takia, pitää suoliston kunnossa ja ehkäisee ähkyä ja vatsahaavaa)
-Öljyä (hitaasti vapautuvaa energiaa)
-Valkosipulia (yleiskunnon takia)
-Vitamiineja
-Magnesiumia (ehkäisemään lihasjumeja ja auttamaan palautumisessa)
-Biotiinia (huonoille kavioille)
-Kivennäistä (lisänä, kun väkirehuista ei tule arvot täyteen)
Nuo sekoitetaan lämpöiseen veteen, jotta pellavat turpoaa ja sitten siihen päälle vielä
Racing Prixiä päärehuna ja
Racing Coolmix -mysliä maun vuoksi

Ja päiväruoka-aikaan heinän lisäksi prixiä ja mysliä vähäsen.

Thursday, October 16, 2014

Pikapäivitys

Possu oli tiistainakin todella hyvä ratsastaa, täytyy vain aina yrittää muistaa liimata itsensä aivan satulan takakaarelle, jotta Possu saa tarpeeksi tukea ja saa koottua. Tehtiin paljon laukkatyöskentelyä, kun se alkoi sujumaam todella hienosti. Possu nautti selkeästi, kun pyysin pitkät sivut lisättyä laukkaa. Oli tosi hauskaa, molemmilla. Kuvia ei taas saanutkaan, Possusta ja vuoden ikäisestä Eliciasta on pari kuvaa, mutta en ole saanut niitä käsiini.

Tänään käyn postista hakemassa uuden satulahuovan, jonka ostin. Satulahuopia meillä nyt on jo ennestään miljoona, mutta se oli niin hieno, että oli pakko :D näytän, kun saan sen käsiini. Yksi must-ostos pikapuoliin on uusi tallitoppis, tahtoisin mustan tai harmaan tai jonkun kivan neutraalin värin.. Mistäköhän saisi? ;)

Illemmalla lähden käymään Jumbossa, katsotaan, tarttuuko sieltä mukaan mitään kivaa :) ei kyllä kamalasti ole rahkeita tällä hetkellä mitään ostella, kun ensi viikolla on kengitys ja kohta on myös raspaukset ja rokotukset edessä.. No, ehkä jotain pientä kivaa uskaltaa napata mukaan :)


Tuesday, October 14, 2014

Ratsastuspostaus: Monta ratsua ja Possun herätys

Kuvapläjäys alempana!
Johanna oli viime viikon kipeänä, joten niin kuin viimeksi kirjoitin, ratsastin loppuviikosta kaksi hevosta per päivä. Loppuviikko jättikin jälkeensä sekä kipeät lihakset, että paljon pyöriteltävää. Olen viimeisen seitsemän vuoden aikana ratsastanut vain muutaman kerran muilla kuin Possulla ja tulipahan todettua, ettei kannattaisi tällä lailla jämähtää siihen yhteen hevoseen jos vain suinkin on mahdollista muillakin mennä. Onneksi sentään menin tosiaan Ranella viikko sitten sen valmennuksen ja viime kuussa kävin pari kertaa Capun selässä, niin en nyt aivan totaalisen pihalla niiden selässä ollut.

(äitipäivitys: äitikin kävi ensimmäiset ratsastustuntinsa. tokalla kerralla meni jo ilman taluttajaakin :D)


Torstai

Mieheni lähti pitkästä aikaa tallille mukaan. Minun piti vain mennä nopeasti ratsastamaan Possu, mutta tallilla odottikin pieni Ranepoika, joka minun piti hakea talliin, jotta Johannan veli saisi lyötyä sille vej kengän takaisin jalkaan. Siinä samalla sain sitten kuulla, että voisin sen ratsastaa olettaen, että kengän saisi siististi takaisin,  ja saihan sen.

Ranen kanssa tehtiin hommia tunnin verran käynnissä ja ravissa, en laukkoja uskaltanut ottaa ollenkaan, kun kenttä oli aika huono enkä saanut viimeksi Ranea nostamaan laukkaa ilman kauheaa kaahottamista. Tehtiin sitten avoja ja sulkuja ja vastataivutuksia, paljon siirtymisiä ja hain vaan hepan rennoksi. Lopetin heti, kun oli tosi kivan tuntuinen ja jäi molemmille hyvä mieli.

Possulla ratsastin vain askellajit läpi, kun Tonilla alkoi pinna kiristymään :) Tarkoituksena oli nimittäin ollut päästä ajoissa kotiin kerrankin.. Possu käytti kaiken energiansa kyttäämiseen ja pohjan varomiseen ja juuri, kun sain lämmiteltyä ja meinasin alkaa laukkaa työstämään, alkoi sataa, joten otin vain muutaman kierroksen laukkaa molempiin suuntiin ja lopettelin. Oli kaikenkaikkiaan tosi huono mutten sillä erää asialle enempää ehtinyt tekemään.

Perjantai

Perjantai oli oikeastaan tosi hauska päivä. Possun lapsiaikoina me pyörittiin aina tallilla kokoonpanolla Johanna, minä ja Johannan ystävä Pia, johon tutustuin, kun aloin Possua 14-vuotiaana hoitamaan. Pialla on ollut iso osa Possun kehityksessä silloin, kun Possu tuli Johannalle nuorena ja pelokkaana viisivuotiaana. Hän myös opetti minulle Possun kanssa paljon silloin nuorempana. Nyt ensimmäistä kertaa moneen vuoteen saatiin kasattua kaik kolme samaan autoon ja hurautettiin kolmistaan tallille. Tuli ihan vanhat ajat mieleen!

Pia ratsasti Roxyn ja Ranen, minä menin Possun ja Capun. Johanna toimi kuskina ja hovihoitajana lääkehuuruissaan. Ensin napattiin Roxy ja Possu, Pia aika nopeasti läpiratsasti vaan Roxyn, itse tappelin Possun kanssa mukamas jotain alkuverkkaa vielä kun Pia jo lopetteli. Tuli sitten puhe Possun menohalujen hiipumisesta ja laukan huonoudesta, ja hetken mielijohteesta pyysin sitten Pian Possun selkään (hänellä riittää jaloissa pituutta ja voimaa oikeasti ratsastaa Possu eteen ja pyöreäksi, jollain ilveellä hän saa juntattua itsensä niin tiiviisti hevosen ympäri ja syvälle satulaan, että se on minusta lähinnä taikuutta, itselläni ei tällä hetkellä riitä voima kuin hetkittäin). Pia oli selässä sen verran, että tuskin ehdin tupakkia polttaa, tuli alas ja sanoi, että kokeileppa nyt. Kiipesin sitten takaisin ja oho - heppa oli kevyt ja liikkui eteen, takapää tuli hienosti alle ja vatsalinjakin rupesi tekemään töitä! Ja minusta kun näytti, että Pia vain ravasi ja laukkasi pari kierrosta :D pitää ilmeisesti saada lisää habaa jalkoihin...

Poseeraminen on kivaa, työnteko ei.

Possu ennen Pian käyntiä - jäykkä ja hidas ku ripuli


Jatkoin sitten siinä Pian ohjeistuksella hetken, Terävä pohje aina jos Possu meinasi hidastaa, kunnon ulko-ohjan tuki ja kevyttä asettelua ja myötäilyä sisäkädellä. Ravailin vain jonkin aikaa kevyttä ravia eteen ja nautin, ihan kuin vanha kunnon Possu silloin joskus kolme-neljä vuotta sitten! Laukatkin pyöri, kun muistin vain liimata ahterini ihan sinne takakaarelle ja saada jalat niin pitkiksi, kuin ikinä mahdollista. Laukkaa joutuu tosin ylläpitää jalalla todella paljon ja vieläkin on jalat itsellä ihan tohjona, mutta sain uutta puhtia koko hommaan, kun Possu tuntui niin hyvältä!


Jälkeen - pidemmässä muodossa laukkaa...
...piti etsiä se takakaari sieltä jostain...

...ja lyödä välillä tyhjää ettei ala roikkumaan...
...niin alkoi laukkakin hetkittäin sujumaan jo!
Ravissa oli pakko keventää eteen, jotta aktiivisuus säilyi...
...takapääkin tuli mukaan tosi kivasti...
...Possukin selkeästi nautti menosta..
...ja aina kun kulki kivasti, kiitin sisäohjalla...
...ja lopuksi kevenneltiin pidemmillä ohjilla vielä hetki.


Capun kanssa otin käynti- ja ravihommia, ja jalat oli jo niin tohjona, etten paljoa jaksanut tuupata :D Capu on kuitenkin loistohevonen siitä, että sen kanssa on pakko olla tosi tiukka ulko-ohjan ja pohkeiden paikan kanssa (asioita, joissa Possun kanssa voi välillä ehkä piiikkuisen luistaa... Tuli hyvää reeniä niissä. Capu ei nimittäin ole pätkääkään miellyttämisenhaluinen, se ei anna mitään anteeksi. Se tekee vain, jos pyytää täysin oikein. Oli kyllä jalat hellänä, kun lähdettiin poispäin.

Lauantai

Mentiin iltapäivästä äitini kanssa tallille. Hepoilla oli juuri päiväheinät nenän edessä, joten siivottiin "omien" (Johannan kolme omaa ja yksi ylläpitoheppa sekä kaverin hevonen ja shettis) karsinat loppuun (Johannan äiti oli aloitellut jo) ja hain sitten Capun käytävälle. Äiti meni ensin puolisen tuntia jonka jälkeen kiipesin itse vielä selkään ottamaan askellajit läpi nopeasti, ettei mennyt ihan käyntihommiksi pelkästään.

äiti ekaa kertaa ilman liinaa :)

Possu murjotti, kun harjasin sen. Ilmeisesti poika olisi tahtonut vain rapsutuksia eikä ollenkaan hommiin. Kentälle päästyäni aloin heti ensimmäisestä askeleesta asti ratsastaa hevosta eteen ja taivutella, tein paljon pysähdyksiä ja vaihtelin tiuhaan tahtiin suuntaa. Kävin kaikki askellajit ensin läpi siirtymisten muodossa, ja aloin sitten ratsastaa isolla ympyrällä ravia eteen ja takajalkoja aktiiviseksi. Jouduin ensin suuttumaan, kun Possu olisi halunnut palata vanhan kaavan mukaan tikkaavaan hölkkään, mutta hienosti se lähti kulkemaan eteen pienen tahtojen taiston jälkeen (meinasi keulasta ja kun tinttasin pohkeella niin tuli hieno pikku pukki). Keventelin eteen niin paljon, kuin hevosesta irtosi ja kun pari kertaa rikkoi laukalle, otin takaisin raviin ja pyysin vielä hiukan enemmän - ja vautsi, mitä ravia sain palkinnoksi! Oli upea fiilis, hevonen oli tosi kevyt ja askel oli pitkää ja ilmavaa, Sen jälkeen kokosin ravia jonkin verran ja väistätin takapäätä ulos varmistaakseni, että sisäpohje on kunnolla läpi.

sisäpohkeella säätelen takapäätä...

...tuskainen ilme, kun joutui tekemään vatsalihaksilla niin hitosti hommia :D

takapäätä vähän ulos...

...sitten lähti liikkumaan oikein kivasti :)



kevenneltiin eteen - takapää polkee ;)

keskitytään...

...ja sit eteen...

vej ja otj sekä kuskin ilme varmaan kertovat kaiken tarvittavan <3





Laukassa joutui taas tekemään paljon töitä istunnan kanssa, että laukka pyöri, mutta Possu teki itse töitä jo enemmän laukassakin ja laukan tahti oli tasainen. Vielä kun saisi laukassa hepan yhtä kevyeksi ja matkaavoittavaksi... No, kyllä tämä tästä, jäi tosi positiivinen fiilis ratsastuksesta ja hevonenkin oli todella tyytyväisen oloinen! Kuvat (c) äiti. Oli jo hämärää ja kamera oli jäänyt urheilukuvaukselle, joten aikamoista puuroa osa kuvista, mutta kyllä niistä näkee silti, miten heppa liikkui :)
välikäynnit ja kiitokset
taas etsittiin se takakaari sieltä jostain :D
...ja kannustettiin ottamaan oooikein pitkiä askeleita...
...ja lopuksi laukattiin rennosti eteen-alas.


Siinä siis meidän loppuviikko :) Tänään eli tiistaina olisi luultavasti luvassa joko puomitreeniä tai sitten ilman satulaa rentoilua, riippuu vähän illan säästä ja kentän kunnosta. Tänään vierailevana tähtenä tallille saapuu vuoden ikäinen Elicia-tyttö hevosia katsomaan, ja jos päästään kentälle asti ennen pimeää taitaa olla tytön ensimmäinen "ratsastus" luvassa, eli saapi tulla minun kanssa Possun selkään istumaan hetkeksi. Luvassa on myös Lahja-shettiksen hoitamista ja kaikkea muuta kivaa - ja kamerahan tulee tietysti mukaan eli postaustakin on illasta luvassa heti kun taas ehdin :) Perjantaina on sitten taas toivottavasti Miljan valmennus minulla ja Possulla ja lauantaina taidetaan mennä joko maastoon tai tehdä jotain muuta vähän kevytmielisempää, katsotaan sitä sitten loppuviikosta... :)










Saturday, October 11, 2014

Kouluvalmennuksia

Ei ole ihmeitä tapahtunut muutamaan viikkoon enkä ole saanut kuvaajia mukaan, niin en kamalasti ole viitsinyt pelkkää tekstiä suoltaa.. Kuun vaihteessa oli pari kouluvalmennusta pitkän valmennustauon jälkeen, eli sain viikon sisään käytyä kahdessa Miljan kouluvalmennuksessa.

Ekan menin Possulla ja toiseen sain Ranen lainaksi, kun vuokraaja meni Possulla. Molemmilla tunneilla keskityttiin minun heikkoihin kohtiini (ulkokäsi nousee helposti ja pohkeisiin tarvitsee lisää voimaa, lsäksi Possu on suusta välillä tosi kova ja repii ohjia käsistä, niin keskityttiin siihen, että sen saa suusta pehmeäksi). Possun kanssa taivuteltiin ja tavoitteena oli, ettei vauhti hyydy missään vaiheessa. Ranella olen mennyt aikaisemmin joskus viisi vuotta sitten pari kertaa, mutten koskaan kunnolla (silloin se oli ravurista ratsuksi -projektinsa alkuvaiheessa ja kävin vain keventelemässä). Ranen kanssa keskityttiin myös taivuttelemiseen ja takapään aktivointiin ja TAHTIIN, kun se on reipas ja alkoi helposti kaahaamaan. Ranen kanssa piti koko ajan "keskustella" pohkeella hieman ja pitää tasainen ulkotuki, jotta sen tasapaino säilyi liukkaalla kentällä. Loppuun parit laukannostot, joihin sain raipan alkuun avuksi, kunnes ori tajusi, että pyysin laukkaa enkä "vermon takasuora aukeaa" -ravia, jota se koitti kovasti tarjota :D oli kyllä hauska tyyppi, toivottavasti saan lainata tunnille toistekin.

Tänään menen kolmatta päivää putkeen tallille ratsastamaan tuplat, Johanna on kipeänä joten ohjelmassa olisi taas Possu ja Capu. Eilen ratsastin myös Possun ja Capun, ja toissapäivänä menin Possun ja Ranen. Eilen saatiin muutama hieno kuvakin joten huomenna olisi toivottavasti aikaa pistää kuvapläjäystä tulemaan ja fiiliksiä tästä viikosta :)

Wednesday, September 17, 2014

Sänkipellolla

Minun ei todellakaan ollut tarkoitus lähteä maanantaina tallille, mutta kun kaveri kyseli fb:ssa seuraa sänkipellolle, en tietenkään voinut vastustaa :)

Meinasin repiä hiukset päästäni miettiessäni, mistä saisin kyydin, kunnes välähti, että veljeni joskus mainitsi voivansa joku kerta lähteä mukaan. Hänellä on myös paljon parempi järkkäri kun itselläni ja hän osaa sitä myös käyttää (vrt. yleensä äitini kuvaa, ja puolet kuvista on hevosen jaloista tai sitten mun pää on jäänyt jonnekin matkan varrelle), joten hän voisi napata sen mukaan ja tulla pellonreunaan kuvaajaksi. Soitin sitten hänelle (kello jotain puoli kaksi) ja mitä ilmeisimminkin herätin hänet nukkumasta krapulaansa pois, kun keskustelu meni jotenkin näin:
"lähetkö mun kanssa tallille parin tunnin päästä?"
"...siis mihin?"
"tallille. voisit tulla samalla kuvaamaan hevosia."
"mitä ihmeen hevosia?"
"no hevosia, mennään sänkipellolle ratsastaa."
"siis mikä se on?"
"eli sopii, hyvä. Pystytkö ajaa? Käyks puol neljä?"
"siis sanotko vielä uudestaan? Mihin mä nyt lupauduin?"
"...Niko onks sulla krapula?"
"ehkä."

Mentiin tosiaan hyvän ystäväni Johannan ja hänen kilpurinsa Capun kanssa pellolle. Johanna on myös Possun omistaja, vaikka hän antaakin minun pitää sitä kuin omaani, ja hän omistaa meidän tallin. Pitäisi varmaankin tehdä jossain vaiheessa erikoispostaus Possusta, tallista ja tästä meidän sopimuksesta ja kaikesta, jos joku tätä lukee ja jos jotakuta joskus kiinnostaa. Kysymyksiä saa laittaa tulemaan, jos saisin vähän osviittaa että mitä kirjoittaa.

Sänkkärillä oon itse käynyt joskus toissasyksynä, ja Possu on ollut siellä aina aikamoisen kuuma, joten heitin sille päähän meksikolaiset suitset, joissa on olympiat ja lyhensin jalustimia varmuuden vuoksi reiällä. Pellolle on matkaa muutama sata metriä, ja se on noin 70x200 metriä iso.




Possu oli kauhean laiskan oloinen koko ajan ja käytti energiansa jalkojensa nostelemiseen ja kyttäämiseen, enkä saanut sitä keskittymään kuin ihan hetkittäin, laukassa se viiletti pää pilvissä ja laukka oli sellaista tikkaavaa, enkä saanut istuttua tarpeeksi tiiviisti satulaan saadakseni sitä pyöreäksi kuin muutaman askeleen kerrallaan. En tosiaan tiedä mikä siihen on iskenyt, kun laukka on ollut sillä aiemmin todella vahva askellaji ja nyt... No, se on lähinnä turhauttavin. Joka tapauksessa luovutin pian ja päätin antaa sen vain nauttia laakeasta pellosta, ja se heittelikin päätään ja laukkasi lopussa ihan innoissaan. Harmi kun ei paljoa laukkakuvia tullut, Capu meni samaan aikaan niin upeasti, että Niko kuvaili sitä. Itsestäni tuntui lopuksi, että en saanut tehtyä mitään, mutta Johannan mukaan sillä oli takapää ihan hiessä, joten kai se sitten jotain jumppaa sai :D oli ihan hauskaa, vaikka en ollutkaan kovin tyytyväinen siihen miten hevonen liikkui, mutta enemmän nää peltokerrat onkin sellaisia fiilistelyreissuja, eikä mitään pyhää yrjöä ole tarkoituskaan mennä.. ;)




Pelottava kameramies.




Capu
laukka huonoimmillaan.. no, on sillä kaula ainankin :)







 Tallilla talutin Possun kentälle ja suostuttelin veljeni vielä selkään (hän on joskus pienenä käynyt jonkun äkäisen ponin selässä ja se ei ollut mikään maailman mukavin kokemus) ja kyllä hän sinne sitten kiipesi, talutin hetken ja päästin sitten irti, ja hän ratsasti hetken itsekseen. Olin Possusta ylpeä, se ei ole mikään maailman paras aloittelijoiden ratsu herkkyytensä ja nopeiden liikkeidensä takia, mutta poika käyttäytyi mallikkaasti ja veli oli ihan innoissaan :D

Seuraavan kerran menenkin sitten vasta tänään, Menen uudestaan Ellun kanssa, Johanna lupasi hänelle Capua lainaksi. Viimeksi oli jo pilkkopimeää kun pääsin Possun selkään, joten siitä ei enää kuvia saanut, mutta nyt mennään jo joskus kahden aikaan, jotta pääsen heti päiväruokien jälkeen selkään.




takapään kautta, vai miten se meni..

Possu ja veli